Tänään tuli herättyä reippaana klo 4:40 ja ennen kuutta lähdettiin Mian ja Ansan kanssa kohti Mansea. Muutamat peuratkin elävöitti matkaa, mutta onneksi eivät ihan iholle pyrkineet.

Kelpejä oli näyttelyssä 8, joista junnu-uroksia kaksi. Kami siis näistä se toinen. Tuomari oli serbialainen Zoran Brankovic. Pihi kaveri ERIen suhteen...

Ennen kehää Kami seisoi maksanpalojen voimalla oikein rennosti, ryhdikkäästi ja valppaan oloisena, mutta kun kiskoin sen kehään, niin johan muuttui koira... Kai mun jännittynyt sähellys oli liikaa, kun siellä se seisoi korvat luimussa ja jännittyneenä. Kyllä toikin otus on siis mahdollista saada ahdistumaan! No seisoipahan kuitenkin ja loppua kohden jo vähän rennomminkin. Liikkeitä tuomari ei kauheasti katsonut, yksi hätäinen kierros riitti, mutta sentään se vaivautui muuten katsomaan koiraa, toisin kuin se edellinen... Kami sai EH:n ja oli uroksien toinen. Kamin näyttelytavoitteet on siis täytetty, jes! Saas nähdä josko sen joskus muutaman vuoden päästä jaksais vielä käydä näyttämässä, kunhan se on oikeesti aikuinen ja kehittynyt. Kamin arvostelu oli seuraava:

Medium size. Medium strong. Typical head. Good eyes and ears. Elegant neck. Typical top and bottom line. Good set of tail. Enough developed chest. A bit straight front legs. Soft hocks. Too close behind action. Typical coat, colour and temperament.

Mikäköhän tolle tuomarille on sitten iso kelpie, jos Kami on keskikokoinen? Ja Kamilla on kehittynyt rintakehä, jihuu! Eilen juuri katselinkin, että kaveri on saanut vähän massaa! Tuli käytettyä se sitten puntarillakin ja aiemman 22-22,5 kg sijaan vaaka näytti 23,7 kg, se on siis vähän kasvanut! Mutta on se kyllä viime aikoina syönytkin...

Ansalla oli melkein sanasta sanaan sama arvostelu ja myöskin EH, kelpeistä vain yksi sai ERIn ja kyseessä olikin valioluokan uros. Tällä kertaa Kami myös osasi nauttia matkaseurastansa, toisin kuin keväällä Harjavallan reissulla, jolloin se pelkäsi Ansaa vielä ihan hervottomasti. Nykyään Kami ja Ansa ovat vallan hyvät ystävykset ja leikkivät yhdessä.

Kotona sitten huilattiin hetki ja lähdettiin vielä tontilla ampumaan taas kerran ulkoverhoilua seinään. Kyllä tässä päivälle puuhaa piisaa...

Tänään näyttäydyttiin Turun elonäyttelyssä Metsämäen raviradalla. Tuomarina oli slovenialainen Rajko Rottner. Aurinko porotti aikas kuumasti ja Kami oli jo ennen kehää kuin lahna. Nuoria uroksia oli Kamin lisäksi yksi.

Mä olin ihan asennoitunut siihen, että ensiksi vedetään kiekka niin, että molemmat nuoret on kehässä ja sitten koirat tsekataan "kunnolla" yksitellen. Tuomaripa juoksuttikin meitä kerran yhdessä ympäri, yksitellen edestakas ja sitten se oli oikeastaan siinä! Meidän juostessa yksin tuomarista poispäin, tuli kehässä vastaan karannut koira. Kami tietty rupesi toljottamaan sitä ja sain suurinpiirtein vetää sitä perässäni. Seisomaankaan en ehtinyt sitä edes oikein saada, kun se toljotteli sitä toisessa laidassa spurttailijaa, ja sitten tuomari totesikin jo että kakkonen. Mä olin varmaan aika hoo-moilasen näkönen, kun en oikein tahtonut uskoa, että tässäkö tämä jo oli. Lisäksi sain käteeni vain sinisen nauhan ja sitä sitten ihmeteltiin kehän ulkopuolella, että mikä mahtoi olla arvostelu? Tarkottaako sininen nauha hyvää, mutta miksi kuitenkin sijoituttiin toiseksi? Vai onko se vaan kakkostilan merkki, mutta mikä sitten oli se arvosana? Arvostelulappuun saakka oltiin ihmeissään ja sieltä sitten paljastui arvosana Erittäin hyvä ja siis nuorten urosten kakkonen. Lievä ärtymys kyllä jäi koko hommasta, kun se tosiaan oli vilauksessa ohi, hyvä kun koiraa pikkasen kurkkasi ja senkin sillon kun yritin saada Kamia vielä unohtamaan kehässä juoksevan karkurikoiran ja koko olento oli ihan mutkalla... No hyvä kuitenkin, että saatiin sentään EH.

Arvostelu: Medium bones. Good substance. Good head. Little long in the body. Needs more balance and better moving. Needs more angulations.

"Hippasen pitkän" ymmärtää hyvin, kun laiheliini näyttää aika pitkältä... Varsinkin show-maisen kelpien rinnalla. Ja toi liikkumisosuus nyt oli vähän mitä oli, paljolti sen irtijuoksentelevan hurtan takia. Onneksi taas on ohi tämäkin keikka...

Kamin ihanat naiset Kiista ja Ansa saivat molemmat ERI:n, onnittelut niistä!

Kami on nyt sitten virallisesti ainakin kerran tunnustettu erinomaiseksi kelpieksi!

Harjavaltaan lähdettiin koirakolmikon, Kami, Ansa ja Lahja, voimin. Mia nappasi mut ja Kamin klo 6:30 kyytiin ja se oli Kamille vallan kamala kokemus. Kami nimittäin pelkää Ansaa, toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän... Autossa näköjään enemmän, vaikka Ansa oli häkissä ja häkki peitetty... Jätkä valahti auton lattille taas halvauksen saaneena ja jossain vaiheessa tunki päänsä mun penkin selkänojan ja auton oven väliin ja sehän oli siellä niin syvällä, että Turussa, kun vaihdettiin Erjan kyytiin, niin mä sain tehdä tosissani töitä, että sain velton kelpien pään irti sieltä jumista... Huoh. Erjan kyydissä Kamia sentään varjeltiin päästämällä se takapenkille mun kanssa ja nartut häkkiin.   

Harjavallassa satoikin sitten kivasti vettä... Ja mulla vähän puutteellinen varustus mukana, kun ei tänä keväänä ole vielä satanut! No onneksi ulkona ei koko päivää tarvinnut olla, muutama tunti riitti, eikä sitten edes turhaan kastuttu kun saatiin hyvä arvostelu

Tuomarina oli romanialainen Petru Muntean, oikein mukava vanhempi herrasmies. Koiraan hän ei pahemmin koskenut: hampaat pyysi näyttämään itse ja nopeasti vaan kulkuset kopeloi. Kami seisoi nätisti. Sitten kierrettiin kehä kerran ja yksi juoksu edestakas. Kami oli vähän vaisu (kerrankin huomasi mun jännityksen?), mutta siitä johtuen juoksi siis oikein nätisti. Ja sitten seisoikin kauniisti vielä arvostelun ajan. Käteen saatiin pinkki nauha ERI:n merkiksi ja sijoituksesta punainen, kun sattui olemaan ainoa junnu-uros. Kokonaisuudessaan uroksia oli kaksi ja Kami sitten uroksien kakkonen, Kaapo vei ykkössijan. Kamille siis vara-serti.

Tuomarin arvostelu: 1 year old. Good in type. Correct head & bite. A little bit "leggy". Correctly angulated. Coat & pigment are correct. Good movement.

Oikein olin tyytyväinen suoritukseen! Noi wörkit ei kuitenkaan välttämättä aina tuomaria miellytä, varsinkaan tommonen honkkeli...

Ansa ja Lahja saivat myös ERI:n eli hyvä kolmikko oltiin! Ja kotimatkalla Kami uskalsi jo Miankin autossa nukkua...