Huh huijaa, olipahan eilen treeniä kerrakseen! ATT:n halli oli vuokrattu koko päiväksi Nallikallion ja Kelmin kelpukoiden treenailuihin. Oli siellä vilskettä!
Aamulla ensiksi meillä oli Tapsan agilitytreenit. Ekassa harjoituksessa harjoiteltiin tiukkaa kääntymistä, koiranhan pitäisi hypätä este aina seuraavan esteen suuntaan eli tarvittaessa vinostikin. Kami oli hyvin mukana ja kääntyi vekkauksella oikeaan suuntaan. Toinen harjoitus oli takaaleikkaus ja sekin meni hyvin, jopa paremmin kuin aikaisemmilla harjoituskerroilla vaikka oli mielestäni aika vaikea kulma. Mulla taisi kerrankin olla ajatus kasassa!
Treenien jälkeen Kami pääsi vähän hepuloimaan metsään Kiistan kanssa ja sitten häkkiin huilimaan.
Puolen päivän aikaan jatkettiin tokotreeneillä. Kamilla oli vähän keskittymisvaikeuksia, kun molemmilla puolilla oli kentät, joissa agilitytreenit: "mäkin haluun tonne! " ja kun tiedossa oli muutenkin pitkä päivä, niin en kauheasti viitsinyt hommaa tahkoa, lähinnä halusin mulle entuudestaan tuntemattomalta kouluttajalta vinkkejä muutamaan asiaan, miten niitä treenata.
Liikkeestä seisomaan jäämiseen sain pari hyvää vinkkiä: takapalkka, eli lelu jätetään odottamaan maahan ja koiran kanssa kuljetaan siitä pois päin, pysähdyksestä vapautus lelulle, toimii Kamilla! Ja toinen vaihtoehto on lelun heittäminen kainalosta taaksepäin, alkuun se lelu kainalossa aiheutti sen, että Kami tuli eteenhäsäämään, mutta alko jo vähän hommaa hokatakkin.
Seuraamisessa pyysin neuvoja namikäden häivytykseen. Seuruuttaminen ihan muutaman askeleen ilman namia, lelupalkkauksella, on kuulemma hyvä tapa ja toisaalta namikäden häivytystä pitäisi alkaa treenamaan ihan perusasennossa eli koiraa istuu vieressä ja heiluttelen namikättä ja palkkaa katsekontaktista, ei namikäden tuijottelusta. Kuulostaa hyvältä. Käännösiä pitäisi taas treenata kanssa lisää, takapää ei kuulemma liiku tarpeeksi hyvin.
Luoksetuloissa pitäisi palata lyhyempään matkaan, koska sillon Kami tulee törmäämättä luokse ja pidentää ihan pikkuhiljaa matkaa. Namipalkkausta lisää, sillon ei törmää niin paljon kuin lelun kanssa. Näitä treenailemaan siis!
Tokoilun jälkeen pääsi Kami taas huilimaan ennen viimeistä "puristusta". Iltapäivällä oli nopeuskisa, jossa oli kolme hyppyä, kaksi putkea ja kolmea hyppyä. Kami ei tahtonut osua ekaan putkeen eikä viimeiseen hyppyyn, joten aika ei ollut kilpailukelpoinen. Mahdoikohan mä kämmäillä tossakin hommassa sen takia, että joku oli hommaan lisännyt sen sanan "kisa"? Hui kamala, nyt täytyy onnistua... No joo.
Viimeiseksi oli vielä Iitan keppitreenit, verkkokepeillä siis. Ensiksi kepeille tuloa putkesta ja sitten hyppy, kepit, putki. Kami taas intoili kepeistä niin, että sitä oli ihan sika vaikea saada istumaan selkä kepeille päin, kun ensiksi piti suorittaa hyppy kepeiltä pois päin. Ei pysty, kepit on tuolla! Hyvin se hakee keppien sisäänmenon eikä haitannut vaikka leikkasin kepeillä takana. Kerran onnistu vikassa välissä hyppäämään verkon yli, kun erehdyin jotain huitomaan kädellä. Loppuun vielä hyppy-putki-putki-hyppy-harjoitus parilla eri ohjaustavalla ja hyvin meni. Sitten totesinkin, että täytyy lopettaa, kun Kamin katse alko olla vähän väsynyt. Toki se esteillä kaahotti ihan normaalisti, mutta odottaessa oli vähän jo lunginman oloinen ;-)
Oli kyllä hauska (ja pitkä) päivä. Kiva huomata, että Kami jaksaa noinkin paljon tehdä töitä ja olla hälinässä koko päivän. Ja häkissä huoltorakennuksessa lukuisten muitten häkkien seassa malttoi hyvin huilata tauoilla.
Tämmösellä porukalla treenailtiin (kuva: Tapio Mäntysalo)
