Juttelin tässä ystäväni kanssa, kuinka helmikuussa on menoa kahtena lauantaina ja juuri molempina olisi Turun seudulla agilitykisat. Ystäväni siihen vaan tokaisi, että "Ihme!" Vaikka  koetan olla kiusaamatta ei-koiraihmisiä agility- ym koiratarinoilla niin vissiin hän on silti niitä ihan tarpeeksi kuullut...

Siis miten tässä näin on käynyt? Eihän meillä edes vuosi sitten ollut koiraa. Ja nyt mä huomaan hytiseväni viikonloppuisin aamupimeässä jossain kuraisella agilitykentällä, vaikka voisi olla kotona peiton alla nukkumassa.

Vuosi sittenhän Retu asusteli kotonansa tossa vähän matkan päässä ja mä kävin sen kanssa lenkillä sillon kun mieli teki ja kerran viikossa agitreeneissä. Oliskos se nyt ollut viime helmikuuta kun otin Retun viikonlopuksi seurakseni kun isäntä oli Hollannissa työmatkalla ja Retulla alko kotonaan olla vähän pinna kireellä pienten lasten takia. Sitten Retu olikin mulla jo täällä viikollakin ja kun isäntä palasi niin Retu oli täällä siltikin...

Helmikuussa startattiin ekaa kertaa virallisissa agi-kisoissa ja taisi heti purasta vielä vähän isompi agikärpänen... Sitten mä huomasin surffailevani vähän väliä parsonien keskustelupalstalla, lueskelemassa muiden parsonien blogeja ja kyttäileväni kisakalenteria, josko lähiseudulla olis kisoja tarjolla...

Toukokuussa Retun nousi jo 2-luokkaan ja kisakuume vaan kasvaa... Isännästäkin on tullut kelpo kepo, joka suurempia mutisematta on kisoissa mukana kun vaan oma aikataulunsa antaa periksi. Elokuussa Retu nousi 3-luokkaan eikä tunnu enää ollenkaan hullulta nousta klo 6 sateisena aamuna ja lähteä agilityhallille palelemaan, koska on kisat.

Nyt tuo koira on täällä kuin kotonaan ja niinhän se onkin, kotonaan. Vaikkei mitään virallista omistajan vaihdosta olekkaan tehty niin täällähän se asuu, mutta toisinaan käy "koti-kotonaan" hoidossa. Ja hyvä näin, kaikille varmaankin.

Ja nyt mä ajattelin sitten ruveta pitämään jonkun näköistä "agilitypäiväkirjaa" että saisi vähän kirjauttua ylös näitä agility (ja varmaan muitakin) juttuja, jotta voipi myöhemmin seurata edistymistä (jota toivottavasti edelleen tapahtuu).

Eli tervetuloa seuraamaan meidän elämää, pääosassa siis koira/agilityjutut. Ja tassunjäljen jättäminen merkiksi vierailusta olisi kiva!