Wecan kisat Noormarkussa oli taas jännitystä täynnä... Mun pahin pelko on aina ollut, että olen koiran kanssa just lenkillä tai jossain ja missaan rataan tutustumisen. Nyt vähän niinkuin niin kävi... Aikatauluun oli merkitty ihan omat rataantutustumiset mineille ja medeille. Minien rataantutustumista me odoteltiin kentän vieressä kun kateltiin mimmonen rata sieltä muodostuu, mutta Lasse tai minä ei kumpikaan kuultu kuulutuksesta, että rataan tutusminen onkin vaihdettu niin että minit ja medit tutustuu yhdessä rataan. Mä hokasin sen vasta siinä vaiheessa kun olin minien jälkeen menossa kovasti tutustumaan rataan, mutta eka medi kuulutettiinkin radalle. Mitä hel**ttiä?!? Homma saatiin ratkaistua niin, että mä starttasin viimesenä ja sain kerran juosta radan ensiksi läpi ilman koiraa. Onneksi olin seurannut sen verran muiden koirakoiden menoa, että ohjauskuviot oli omassa päässä jo päätetty. Mutta voi sitä paniikkia...

Rata meni ihan ok, Retu-perhana pudotti okserin vaikka se oli ihan suoraan hypättävä... Vauhti taas oli vähän mitä oli, yliaikaa tuli puoli sekunttia ja tuloseksi 5,53 ja 4. sija. Ihanneaika oli kyllä määritetty vähän turhan tiukaksi, vain yksi koirakko pääsi alle ihanneajan...

 

Toisella radalla olin mukana rataantutustumisessakin. Rata vaikutti ekaa huomattavasti haastavammalta, varsinkin kepeille tulo ja niiltä jatkaminen. Mutta hyvinhän Retu sen suoritti, ei kompuroinut okserillakaan, joten nollahan siitä tuli ja YKKÖSSIJALLE! Mä viimeseen asti katoin tuloksista, että saatiinn toiseksi nopein nolla, kun katoin vahingossa yhtä minien aikaa, kun olivat listassa niin peräkanaa. Joten kun viralliset tulokset tuli ja oltiinkin ykkösenä, oli yllätys suuri! Nyt lähti sitten Retun valiokello käyntiin, tik tak tik tak...

Tokalla radallakin Retun vauhti näyttää aika hittaalta. Milläköhän sen sais juoksemaan kunnolla? Varmaan suurin syy on kyllä edelleen mun jännittämisessä kisoissa, kyllä se treeneissä mun mielestä vauhdikkaammin liikkuu.

Tokan radan jälkeen Retu oli jo aika väsynyt, seistä tollotteli vaan kun odoteltiin palkintojen jakoa. Ja sillon kun se on väsynyt, se on kärttynen. Kaikille lähelle tuleville koirille piti rähistä...

Illalla lähdettiin vielä kavereiden kanssa keilaamaan ja Börssiin hillumaan. Koskakohan sitä onkaan viimeksi tullut käytyä oikein yökerhossa? Ei pysty muistamaan... Nyt on sitten kauhia päänsärky, taitaa jäädä bodypump väliin...