Tässä se nyt sitten on, meidän Kami:
Pieni, rohkea ja leikkisä öttiäinen. Eilen se oli lisäksi vielä hyvin hyvin pahan hajuinen... Ihmekö tuo, pari vuorokautta kun viettää boksissa kahden sisaruksen kanssa. Reippaasti boksista tultiin ulos ja heti alkoi ralli rahtiterminaalin pihalla, ei paljoa ollut matka kavereita hetkauttanut. Automatkan Kami torkku takapenkillä mun vieressä. Pari pysähdystä tehtiin ja niiden jälkeen se taas heti nukahti takasin viekkuun. Viimeinen etappi oli Turusta kotiin ja sillon jouduin laittamaan Kamin boksiin kun Lasse otti oman autonsa mukaan ja siitä viimein alko huuto. Syynä taisi olla kaamea p-hätä, kun kotona boksista tuli koira yltäpäältä siinä ittessään kun oli matkalla vielä tullut kamala hätä...
Kotona käytiin suihkussa ja mentiin vielä hihhuloimaan pihalle pisun toivossa, tuloksetta. Puoli kolmelta painuttiin pehkuihin ja Kami vikisi, haukahteli, murisi ja ulvoi puolisen tuntia kunnes nukahti, onneksi jaksettiin pysyä tiukkoina ja huomioimatta möykän ajan. Kolme tuntia kaveri nukkui ja kuudelta tassutteli makkarin ovelle ja pääsi heti ulos. Aamuruuan jälkeen yritin vielä itse käydä nukkumaan, mutta eipä se ollut Kamista ollenkaan hyvä ajatus, se vaan viuhtoi lelujen kanssa ja häsläsi... Luovuin nukkumisajatuksesta ja lähdettiin ulkoilemaan lähiympäristöön. Autojen vilinät ei paljoa hetkauttanut eikä mikään muukaan. Paria naapuriakin päästiin jo tervehtimään, metsässä humputeltiin ja kivaa oli. Näiden puuhien ja kotona leikkimisen jälkeen hetken maistui taas uni, mutta nyt on jälleen vauhti päällä.
Lelujen päälle kaveri jo hienosti ymmärtää ja ne saa kyytiä! Makupaloja se ei sitten taas hiffaa, kädestä ei kelvannut koirannamit tahi juusto, raaka jauheliha viimein upposi. Sitä sitten taskut täyteen kun lähtee ulkoilemaan...
Kuvia tosta on muuten ihan mahdotonta saada, se ei pysy paikallaan ollenkaan...