Eilen treenattiin ilman Tapsaa, mutta onneksi treenikavereilta löytyi neuvoja. Kiitos niistä! Radan Tapsa meille kuitenkin oli säveltänyt ja sen olisi pitänyt näyttää tältä:

A:n ja suoran putken välissä olevien hyppyjen välejä tosin piti tiivistää, putkea lyhentää ja keppejä ottaa lähemmäksi kun tila loppui kesken. Ja siitäkös sitten kinkkinen rata tuli... Puomia ei jaksettu kantaa paikalleen, kun sitä ei kerta radalla tarvittu, mutta olishan se tietty vähän lisähaastetta tuonut...

Kami oli ihan ykkösluokan ratojen fiiliksissä, eteenpäin vaan ja kovaa! Ei väliä mihin ohjaaja jää... Ei se koskaan ennen ole noin paljon irronnut ittekseen väärille hypyille. Piti oikein terästää ohjausta.

Heti alun kolme hyppyä oli hankala. Ensiksi yritin olla kakkosen takana vastaanottamassa, mutta kun koira otti kahden ekan hypyn välissä vaan yhden askeleen niin eihän sitä saanut hyppäämään kakkosta oikeeseen suuntaan... Välit siis tossakin oli vähän lyhyemmät ja eka este ei ollut ihan noin paljon vinossa kakkoseen nähden. Tein sitten niin, että jäin ykkösen ja kakkosen väliin, kakkosen oikealle puolen ja tein takaaleikkauksen kakkosen ja kolmosen välissä. Sillä tavalla sain koiran sentään kolmoselle asti. Seuraava ongelma: kolmosen jälkeen Kami leiskautti kymppihypyn... No tämä kun saatiin sujumaan niin putken jälkeen vasta kiire olikin. Ja Kami irtosi kympin jälkeen hypylle 16... 16 tosin oli paljon paljon lähempänä kuin ratapiirroksessa. Ja niin edelleen ja niin edelleen, aina tuli uusi vaikea kohta eteen, mutta kyllä niihin kaikkiin lopulta löytyi jonkun näköinen ratkaisu.

Tokalla kierroksella yritin uudestaan lähtöä ottamalla koiran kakkosen jälkeen vastaan ja sain jopa jotenkuten onnistumaan!

Kylläpäs oli rankka treeni... Kami tosin veti uudestaan ja uudestaan aivan loputtomalla innolla. Ihme, ettei se koskaan kyllästy tahkomaan jotain samaa kohtaa. Aina vaan samalla pöhköllä meiningillä menoksi vaan!