Eilen lähdin Kamin kanssa töitten jälkeen lenkille Haijaisiin. Ennen lenkkiä otettiin vähän tottista parkkipaikalla, lähinnä liikkeestä jääviä. Seisominen ja maahanmeno on ihan ok, mutta istuminen on jotenkin unohtunut koiran päästä. No tietty se vaikuttaa, että viime viikon tahkosin seisomista mätsäreitä varten. Lenkillä otin yhden esine-etsinnän: nakkasin avaimeni hankeen ja käskin etsiä. Ajatuksena mulla oli koko ajan tuijottaa sitä kohtaa mihin avaimet heitin, etteivät vaan pääse oikeasti katoamaan, mutta enkös mä erehtynyt seuraamaan koiran menoa ja hukkasin paikan itse... No onneksi koira avaimet löysi niin kuin piti ja toi nipun mulle kauniisti :D On se viksu epeli!
Kotimatkalla soitti Tapsa ja kysyi kiinnostaisiko lähteä treenaamaan agia, kun hänen ryhmästään oli niin moni perunut tulonsa enkä tietenkään voinut vastustaa houkutusta... Koukkaus kodin kautta hakemaan treenikamat ja suoraan hallille käännöksiä treenaamaan.
Eka rata oli jotain tämän näköistä:
Toka esteen takana valssattiin ja tarjoitus oli saada koira hyppäämään jo se kakkoseste nokka kohti kolmosta. Ja samoin putken jälkeinen este kääntyneenä jo oikeaan suuntaan. Yksin toisella kenttäpuoliskolla treenatessani Kami sujahti aika monta kertaa kakkosesteen ali, tosin korvat aina tipautti sen riman, kun se oli medikorkeudella. Pääsee nopeammin kääntymään kun jättää sen hyppyosuuden väliin ;-) Radansuorittaminen loppui aina siihen ali-sujahtamiseen ja alkoi ne sitten jäädä vähemmällekin. Tapsan valvovan silmän alla ratakuvio menikin sitten jo ihan hyvin, pari kertaa peräkkäinkin.
Toisessa treenissä olikin sitten mukana enemmän vekkausta, takaaleikkaus sekä valssi.
Kakkosesteellä koira vekattiin oikeaan suuntaan ja kolmoselle takaaleikkaus. Putken jälkeen oltiin esteen takana valssaamassa. Tämä harjoitus ei alkuun yksin treenatessa meinannut sujua ollenkaan. Kami tuppasi juoksemaan aika kakkosesteen ohi (ulkokautta) tai sitten kolmosesteen ohi (sisäpuolelta).
Ohjatussa osiossa toi alku sitten taas meni ihan hyvin, mutta oma valssaus putki-hyppy-kohdassa ei tahtonut onnistua niin, että koira olisi hypyllä jo oikeaan suuntaan menossa. Tätä täytyy harjoitella! Eilen en sitä viitsinyt enää kauheasti tahkoa, kun Kami vaikutti jo vähän väsyneeltä, eikä ihme... Ei sen väsymystä kyllä suoritusta tehdessä huomaa, mutta heti suorituksen jälkeen se kävi aina maate, joten jätin asian hautumaan. Ja mun liikkeestähän se homma olikin kiinni, koira kyllä menee sinne minne sohotan, joten turha sitä on koiraa "kiusata" kun itse ei osaa... Ja olihan koirallakin jo ennen treenejä kunnon lenkki alla.
Olipas hauskaa treenata uudessa porukassa!